MerjaMäkisalo-Ropponen

Kotihoidon kehittäminen on välttämätöntä

Hallitusohjelmassa korostuu ikäystävällisyys, mikä näkyy myös kirjausten arvostavana asennoitumisena ikäihmisiä kohtaan. Olisin toivonut kuitenkin ikäihmisten kotihoidon kehittämisen merkitystä korostettavan enemmän. Hallitusohjelmassa lukee, että kotihoidon resursseja ja laatua vahvistetaan sekä omaishoito kehitetään, mutta asiaa ei ole tarkemmin avattu. Kotihoidon onnistumista tai epäonnistumisesta riippuu paljon se, miten tulemme selviytymään hoidon ja hoivan tulevaisuuden haasteista. Toisaalta on muistettava, että tällä hetkellä kotihoidossa hoidetaan ikäihmisiä - erityisesti muistisairaita - joiden olisi inhimillisempää ja turvallisempaa asua yhteisökodissa kuin yksin omassa kodissaan. Tietyssä muistisairauden vaiheessa ei hyväkään kotihoito pysty turvaamaan enää laadukasta elämää.

Kotihoidon kehittämisellä on kuitenkin mahdollista saada paljon hyvää aikaan. Yksi   tärkeimmistä kotihoidon kehittämisen kohteista on kuntouttavan toiminnan lisääminen. Sen kivijalkana ovat arjen askareet sekä ulkoilu ja liikunta. Kokonaisvaltaisen toimintakyvyn ylläpitämiseksi ikäihmisten tulisi olla liikkeellä päivittäin. Lisäksi tarvitaan erilaisia avokuntoutusmahdollisuuksia ja kuntouttavaa päivätoimintaa. Tällä hetkellä hoidon ja hoivan suunnittelu lähtee siitä, minkälaisia valmiita palvelurakenteita (ateria-, kauppa- yms. palvelut) henkilölle voidaan järjestää, eikä siitä, miten tuetaan toimintakykyä. Professori Taina Rantasen tutkimusten mukaan kotiin tuotavat palvelut alentavat aktiivisuutta ja asiointia. Niiden sijasta ikäihmisiä on autettava ulos liikkumaan, ulkoilemaan ja harrastamaan, sillä ne ovat ikäihmisen fyysisen, psyykkisen ja kognitiivisen toimintakyvyn ylläpitämisessä tärkeimpiä asioita. 

Kaikkinainen kotoa lähteminen on ikäihmiselle psyykkisen, sosiaalisen ja fyysisen toimintakyvyn kannalta ehdottoman tärkeää. Moni ikäihminen ei välttämättä halua lähteä ”muuten vain kävelemään”, mutta jos lähdetään käymään kaupassa tai konsertissa, niin asia muuttuukin jo toisenlaiseksi. Kotoa pois lähtemisen pitäisi olla säännöllistä, sillä selvityksissä on todettu, että mitä pidempään ikäihminen on ollut käymättä ulkona, sen vaikeammaksi se hänelle myös psyykkisesti muuttuu. Siinä vaiheessa, kun ulkona liikkuminen loppuu, otetaan pitkä askel kohti kotoa palveluasumiseen muuttamista.

Kotihoidon passivoiva hoitokulttuuri johtuu osittain liian vähäisestä henkilöstömäärästä. Lisäksi erityisosaajia, kuten fysioterapeutteja, toimintaterapeutteja, kliinisesti erikoistuneita sairaanhoitajia sekä muistikoordinaattoreita ja muistihoitajia sekä sosiaalityön osaajia tarvitaan nykyistä enemmän. Gerontologinen osaaminen olisi taattava kaikille kotihoidon työntekijöille. Lisäksi kotihoitoon voidaan esimerkiksi järjestöyhteistyön avulla kouluttaa kauppa- ja kulttuurikummeja.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tekemän selvityksen mukaan kotihoidon työntekijät kokevat paljon kuormitusta, rasitusoireita ja halukkuutta vaihtaa työpaikkaa. Syynä tähän on liian pieni henkilöstömäärä ja siitä johtuva kiire. Kotihoidon resurssointia onkin ehdottomasti parannettava. Toisaalta myös uusia toimintamalleja kehittämällä, moniammatillista tiimityötä ja johtamiskäytäntöjä parantamalla saadaan henkilöstö voimaan paremmin.

Viime viikolla eduskunnassa keskusteltiin oikeusasiamiehen kertomuksesta ja tässä keskustelussa tuli hyvin esille se, että kotihoidon asiakkaiden ihmisoikeuksien valvonnassa on puutteita, koska oikeusasiamies tai kukaan muukaan valvontaviranomainen ei voi mennä tekemään valvontakäyntejä ihmisten kotiin. Kotihoitoon onkin kehitettävä uudenlaisia metodeja ja laadun arviointimenetelmiä, jotta pystytään seuraamaan kotihoidossa olevien ikäihmisten ihmisoikeuksien toteutumista. Muun muassa omaisten haastatteluja on mahdollista lisätä ja kehittää.

Yhteenvetona voidaan todeta, että ikäihmisten voimavarojen hyödyntämättä jättäminen tulee yhteiskunnalle kalliiksi - puhumattakaan mitä se inhimillisesti tarkoittaa ikäihmisille ja omaisille. Lisäksi kysymys on työntekijöiden jaksamisen ja työhyvinvoinnin ylläpitämisestä! Hyvinvoiva työntekijä on paras toiminnan laadun tae! 

 

-Merja Mäkisalo-Ropponen

kansanedustaja (sd)

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Merja, miksi tätä "Aidosti palkitsevaa aktiivimallia" ei voitaisi kokeilla? Vaikka vuoden tai kahden ajan?

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2810

Siinä yhdistyisi se idea, että olemme kaikki samassa veneessä. Ko. mallin avulla keventäisimme kansantalouden raskasta kuormaa merkittävällä - ja etenkin inhimillisellä - tavalla.

Käyttäjän MerjaMkisalo-Ropponen kuva
Merja Mäkisalo-Ropponen

Kiitos kysymyksestäsi. Sosialidemokraatit haluavat poistaa epäoikeudenmukaisen aktiivimallin leikkurin ja kehittää sosiaaliturvaa niin, että se huomioi paremmin eri elämäntilanteessa olevat ja kannustaa aktiivisuuteen reilulla tavalla ilman epäoikeudenmukaista rangaistusta, johon tuen saaja ei useinkaan ole itse voinut vaikuttaa. SDP:n yleisturvamallissa tuki olisi kolmiportainen ja tuen korkein taso eli nk. aktiivitaso olisi juuri kannuste ja rohkaisu aktiivisuuteen. Hallitus aloittaa työn sosiaaliturvan uudistamiseksi selkeämpään, johdonmukaisempaan ja kannustavaan, mutta samalla myös oikeudenmukaiseen suuntaan. Nämä kaikki teemat ja ajatukset ovat vahvasti keskustelussa ja valmistelutyössä mukana.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset