MerjaMäkisalo-Ropponen

Yhteiskunnassa kannattaa investoida terveyden- ja hyvinvoinnin edistämiseen

Hallitusneuvotteluissa on ensimmäisen kerran toden teolla puhuttu hyvinvointitaloudesta ja hyvinvointi-investointien merkityksestä.

Hyvinvointitalous voidaan määritellä esimerkiksi Sosten mukaan seuraavasti: Hyvinvointitalous on yhteiskunnan alue, jossa toimitaan hyvinvoinnin lisäämisen ja hyvän elämän edellytysten vahvistamisen lähtökohdista. Hyvinvointitaloudessa tuotetaan ja jaetaan hyvinvointia sekä investoidaan hyvinvointiin. Hyvinvointitalous perustuu universalismiin ja osallisuuteen. Hyvinvointitaloudessa kaikki pidetään mukana ja kaikkien hyvinvointiin panostetaan heidän yksilölliset tarpeensa riittävästi huomioiden. Hyvinvointitalouden voima syntyy yhteisestä halusta luoda maailmaa, jossa meillä kaikilla on hyvä elää ja olla. Hyvinvointitalous on tulevaisuuden talousmalli, jota yhdessä tavoittelemme.

Hyvinvointi-investoinnit ovat siis osa hyvinvointitaloutta. Niillä tarkoitetaan yhteiskunnallisten panosten käyttöä, joka tuottaa tulevaisuudessa lisää hyvinvointia sekä terveyttä ja vahvistaa hyvinvoinnin edellytyksiä. Rouvinen-Wileniuksen ja Ahokkaan (2016) mukaan hyvinvointi-investoinnissa investointi on panosten käyttöä tänään siten, että hyödyt näkyvät tulevaisuudessa. Esimerkiksi panostamalla sairauksien ennaltaehkäisyyn, voidaan vähentää sosiaali- ja terveysmenoja tulevaisuudessa. Investointi voi kuitenkin edistää hyvinvointia myös välittömästi, vaikka sen taloudellinen hyöty ei heti näy.

Hyvinvointitalouteen kuuluu oleellisesti myös terveyden edistäminen. Jokainen kunnassa ja eduskunnassa päätös on terveyspäätös ja jokainen terveyspäätös on talouspolitiikkaa. Aivoliiton, diabetesliiton, Filhan, Hengitysliiton, Suomen Mielenterveysseuran, Sydänliiton ja Syöpäjärjestöjen yhteinen Yksi Elämä - terveystalkoot ovat tuoneet kokeiluihin ja tutkimusnäyttöön perustuen esille 17 tapaa säästää terveysinvestoinneilla. Näiden esimerkkien avulla on helppo ymmärtää, että investoimalla terveyteen, voidaan vähentää yhteiskunnan menoja. Neljä esimerkkiä näistä investoinneista:

 

  • Diabeetikkojen sairaanhoito maksaa noin 1,3 miljardia vuodessa. Lisäksi aiheutuu saman verran tuottavuuskustannuksia. Hämeessä kehitettiin ryhmätapaamismalli, jolla diabetesta ehkäistä tehokkaasti ja edullisesti. Tapaamisissa riskiryhmässä olevat saivat opastusta mm ruokavalioon, liikuntaan ja painonpudotukseen. Vaara sairastua tyypin 2 diabetekseen suurenee, jos henkilöllä on heikentynyt glukoosinsieto. Hankkeessa mukana olleista lähes joka toisen glukoosinsieto palautui normaaliksi. 10 hengen ryhmälle ohjauspaketti maksaa noin 1200 euroa. Jos tämä ehkäisee yhden 2 tyypin diabeteksen, jossa on lisäsairauksia, säästö on lähes 6000 euroa vuodessa.

 

  • Lähes joka kolmas ikääntyneiden kaatumistapauksessa sekä joka neljäs murtuma voidaan ehkäistä. Yksi lonkkamurtuma maksaa keskimäärin 22 000 euroa. Jos kotona asuva jää laitoshoitoon, ensimmäisen vuoden kustannus on noin 50 000 euroa. Kaatumisrajan voi vähentää antamalla riskiryhmään kuuluville liikunta- ja ravitsemusneuvontaa ja lääkityksen ja näön tarkistuksen. Panostus työhön, välineisiin ja tiloihin maksaa noin 110 000 euroa vuodessa. Keskimäärin 0,8 % yli 65-vuotiaista saa lonkkamurtuman vuosittain. Jos murtumien ilmaantuvuutta voidaan vähentää 0,7 %:iin. Säästö on 220 000 euroa vuodessa ja 440 000 euroa vuodessa, jos määrä vähenee 0,6 prosenttiin.

 

  • Kahdeksan hengen yli 75-vuotiaille tarkoitettu ryhmäkuntoutus, jossa keskityttiin taiteeseen, liikuntaan, keskusteluun sekä terapeuttiseen kirjoittamiseen, paransi osallistujien psyykkistä hyvinvointia ja muistitoimintoja verrattuna verrokkiryhmään. Osallistujat kokivat itsensä terveiksi, mikä näkyi vähäisempänä terveyspalvelujen käyttönä. Yhden ikäihmisen kuntoutus maksoi 881 euroa. Ryhmän jäsenet käyttivät kuitenkin 1630 eurolla vähemmän sosiaali- ja terveystoimen palveluja. Säästöjä syntyisi noin 750 euroa osallistujaa kohden

 

  • 2000-luvun alussa Imatran lastensuojelussa oli keskiarvoa suurempi määrä lapsia ja nuoria ja kulut kasvoivat nopeasti. Perheiden tukea päätettiin vahvistaa uudistamalla äitiys- ja lastenneuvola hyvinvointineuvolaksi niin että perhe sai riittävää tukea arjen sujumiseen. Vuonna 2009 Imatra investoi 200 000 euroa kuuden neuvolaperhetyöntekijän palkkaamiseen. Sen jälkeen resursseja on voitu siirtää esimerkiksi vastaanottokomitea perhetyöhön. Seuraavana vuonna lasten ja lapsiperheiden palvelukustannukset olivat jo miljoona euroa pienemmät ja viisi vuotta myöhemmin kulut olivat pienentyneet 1,9 miljoonalla eurolla.

 

Hyvinvointitaloudessa on osattava laskea myös vaihtoehtoiskustannuksia eli sitä, mitä yhteiskunnalle maksaa, ellei hyvinvointi-investointeja tehdä. ”Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen kaikessa politiikassa” - toimintamalli tuo pysyviä säästöjä yhteiskunnan sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksiin. Tämän toimintatavan eteenpäin viemiseksi tarvitaan tutkimustietoa ja tutkimusnäyttöön perustuvaa päätöksentekoa sekä kunnissa että eduskunnassa.

 

-Merja Mäkisalo-Ropponen

kansanedustaja (sd)

 

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula

"Rouvinen-Wileniuksen ja Ahokkaan (2016) mukaan hyvinvointi-investoinnissa investointi on panosten käyttöä tänään siten, että hyödyt näkyvät tulevaisuudessa."
-----------
Ja mitenköhän tämä eroaa siitä mitä investoinnilla tarkoitetaan yleisesti?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset