MerjaMäkisalo-Ropponen

Sivistyneen käyttäytymisen kunnianpalautusta tarvitaan

Apu-lehden bloggari kirjoitti vaalien jälkeen:

”Vaikka kirjoittaisin kesärenkaiden vaihdosta, niin jonkin verran törkyä tulee aina. Joillain on tarve purkaa omaa pahaa oloaan joka suuntaan. Törkypalautteen määrä on kuitenkin kasvanut yhden ainoan viikon aikana, ja sen laatu on laskenut yhtä paljon kuin määrä lisääntynyt. Sitä tavaraa alkaa ryöpytä silloin, kun vaikka vain sivulauseessa viittaan Jussi Halla-ahoon tai perussuomalaisiin.”

Tämä ilmiö on erittäin surullinen, sillä se on merkki sivistyksen alennustilasta. Ihmisen sivistys ei riipu koulutuksesta tai tutkinnoista - sivistyksen tunnusmerkkinä on se, kuinka ihminen suhtautuu toisiin ihmisiin. Sivistynyt ihminen ei hauku tai tahallaan loukkaa toisia. Samaa mieltä ei asioista tarvitse olla, mutta siitä huolimatta toista ihmisestä ja hänen ajatuksiaan voi kunnioittaa. Niistä voi jopa oppia jotain - voi oppia laajentamaan omaa maailmankuvaansa ja huomata, ettei oma ajattelutapa ole kenties ainoa oikea ja mahdollinen.

Poliittisessa keskustelussa on luonnollista, että erilaiset mielipiteet halutaan tuoda selkeästi esille ja haastetaan toisia. Tämäkin voi tapahtua asiallisesti ja toista kunnioittaen.

On vaikea ymmärtää, miksi toisen puolueen edustajalle täytyy keskustelussa todeta esimerkiksi seuraavasti:

- Sinulla on ihan hevosen hampaat

- Ei jaksa kuunnella vanhan mummon höpinöitä 

- Mene ottamaan iltateetä ja iltalääkkeet, ne helpottavat noita menopaussin oireita

- Jos ei osa sukunimeään valita, niin ei osaa muutakaan päättää - tämäkin kuvastaa punikkien politiikkaa. Pitää kumarrella joka suuntaan.

Tällaista palautetta sain itse vaalikampanjan aikana!  Tiedän, että tämä on mietoa verrattuna moneen muuhun - esimerkiksi alussa lainaamaani Saku Timoseen. Nyt jokaisen puolueen pitäisi tehdä ryhtiliike sivistyneen keskustelun palauttamiseksi politiikkaan joka tasolla ja joka tilanteessa. Eri mieltä oleminen ja kriittisyys voi tapahtua myös toista ja toisen mielipiteitä kunnioittaen. Jos on loukannut toista, niin silloin täytyisi osata pyytää myös anteeksi.

Olin iloinen, kun Antti Rinne toi tämän asian esille viime viikolla puhemiehen tehtävän vastaanottamisen yhteydessä pitämässään puheessa. Hän totesi toivovansa, että alkavalla vaalikaudella myös eduskunnassa muistetaan toinen toisemme ja kaikkien ihmisten kunnioittamisen. Asioista ei eduskunnassa tarvitse olla samaa mieltä, mutta käytöksen on oltava kohteliasta ja kansanedustajan työn vakavuuden ja arvokkuuden mukaista.

Asiasta muistuttaminen on tärkeää, sillä viime kaudella myös eduskunnassa ilmeni epäasiallisuutta ja kunnioituksen puutetta toisia kohtaan. Me kansanedustajat olemme aina esimerkkinä siitä, miten poliittista keskustelua käydään ja miten toisen puolueen edustajaan suhtaudutaan.

 

-Merja Mäkisalo-Ropponen

kansanedustaja (sd)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän ToniVoutilainen kuva
Toni Voutilainen

Voisitte aloittaa sen kunnianpalautuksenne erottamalla rauhan takeen, on aika turhaa yrittää jeesustella niin pitkään kuin puolueessanne on kansanedustajana avoimesti homofobiinen antisemiitti.

Käyttäjän jopali kuva
Johan Lindholm

Ja anti-muslimi - älä unohda sitä!

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Niin. Jossain määrin on niin, että parjattu "poliittinen korrektius" on synonyymi vanhoille kunnon "hyville tavoille". Ja tämä puoli on unohdettu.

Samalla on aivan selvää, että on olemassa tahoja ja toimijoita jotka eivät suostu sopuun eivätkä tottele kuin sitä kielipeliä jota itse käyttävät ja soveltavat. Joka on se, että jos arvostaa valtaa ja voimaa ja pitää siihen liittyvää toimintaa kivan machona, niin nämä yleensä tottelevat vain suurempaa voimaa. Ja parasta on se, että nämä uhojajat usein ymmärtävät joustaa koska jos he konfliktin jälkeen häviävät, niin he eivät sen jälkeen enää ole "alfoja".

Toisaalta en ymmärrä miten kunnioittava yhteiselo edes olisi mahdollista ilman tämänlaista. Popperin suvaitsevaisuuden paradoksi on tarpeellinen muistutus siitä että jos mökääminen sallitaan niin vain aggressiivisimmilla on sananvapaus ja siksi on tarpeen suojautua ja suojata tila näiltä. Rajoittaa näiden vapauksia.

Haasteena on rajanveto; Mikä sensuuri ja käytöstapakontrolli on hyväksyttävää ja vaikkapa poliisiasia.

Käyttäjän PetriPirskanen kuva
Petri Pirskanen

Itse olen olen samaa mieltä.. Jopa nykyisin toimittajat syyliistyvät kaikenlaiseen haukkumiseen jne. Kirjoitan tähän vain haukkumasanoja Persuja kohtaan koska koen niiden osuvan myös minuun, tästä lähtee:
rasisteiksi,(äidin) peräkammaripojiksi, Natsi, Impivaaralainen, Idiootti, Tunteeton rasisti paska, Natsipelle, Putinisti,Venäjänmielinen, Sivistymätön paska...

Tuossa on muutama vain niistä kaikista nimityksistä, ja itseäni suoraan on haukuttu monesta noista.. Itse siis olen samaa mieltä, miksi tälläistä kieltä käytetään? Miksi pitää keksiä kaikenlaisia nimityksiä?

"Asioista ei eduskunnassa tarvitse olla samaa mieltä, mutta käytöksen on oltava kohteliasta ja kansanedustajan työn vakavuuden ja arvokkuuden mukaista."

Tuo on hyvä muistaa kaikkien!

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Minä näen että hyvälle herjalle on aina oma paikkansa. Mutta siinä on oltava "jotain". Näin esimerkiksi Churchillin "My dear you are ugly, but tomorrow I shall be sober and you will still be ugly" tai loppheitto "If I Were Your Husband I'd Drink It" ovat jossain määrin ovelia.

Näissä teemana on kuitenkin se, että loistokkuutta luodaan omintakeisuudella. Luodaan jokin uusi ilmaisu. Siksi esimerkiksi voitaisiin sanoa, että "XXX kuulostaa hölmöltä. Ei siksi, että hänellä olisi jotenkin hölmö ääni, vaan siksi, että hänellä on hölmöt ajatukset" tai esittää kontekstointi jossa "XXX on näyttänyt mallia paremmasta keskustelukulttuurista ja sydämen sivistyksestä osallistumalla vuoden 2015 itsenäisyyspäivänä avauspuhujana tapahtumaan, jossa hoilattiin muun muassa hänen edustajatoveriensa ja muiden kansalaisten tappolistaa, tehtiin oikeaoppiset natsitervehdykset ja toivotettiin anaalista raiskausta nimetyille henkilöille."

Mutta jos heittää tuhat kertaa toistettuja "karvaranteita" ja "mutavyöryjä" niin ei ole kovin luovaa verbaali-iloittelua tämä.

Me kaipaamme Voltaireja jotka antavat poliittiselle epäkorrektiudelle ansioita, muutakin kuin sen että sananvapautta käytetään argumentinkorvikkeena niin että laaduttomia herjoja halutaan heittää vain siksi että ne saa sanoa ääneen. Ja ainut este on hyvät tavat.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset