MerjaMäkisalo-Ropponen

Lapset eivät voi odottaa

Vaalikampanjani keskellä seurasin kummissani läheisen lapsiperheen kamppailua hoidon saamiseksi heidän apua tarvitsevalle lapselle. Emmi, 14 vuotta, oli oireillut psyykkisesti jo aiemminkin ja käynyt vanhempiensa huolen takia psykologin luona juttelemassa asioistaan. Aiemmin Emmi ei kuitenkaan itse ymmärtänyt, että hän tarvitsi apua ja älykkäänä lapsena selitti asiat parhain päin psykologille ja siksi tapaamiset lopetettiin.

Tänä keväänä Emmin olotila paheni ja erityisesti koulussa hänelle tuli ahdistuskohtauksia, jotka johtivat jopa itsetuhoisiin ajatuksiin. Koulunkäynti ei ollut Emmille vastenmielistä, mutta tietyt tilanteet siellä olivat psyykkisesti vaikeasti hallittavia. Tässä vaiheessa Emmi itsekin tajusi tarvitsevansa apua. Emmin vanhemmat eivät saaneet aikaa mielenterveystoimistoon, vaan joutuivat menemään päivystykseen. Päivystyksestä lääkäri lähetti hänet psykiatrin ja psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanotolle. Siellä tilanteen vakavuus kyllä ymmärrettiin ja todettiin Emmin olevan hoidon tarpeessa, mutta mitään ei voitu tehdä, koska hoitoihin on monen kuukauden jonot. Psykiatri ehdotti, että Emmi voisi tässä vaiheessa käydä koulupsykologin luona, jonne he kirjoittaisivat ”lähetteen” ja tiedot Emmin tilanteesta. Samalla tehtiin lastensuojeluilmoitus hyvässä yhteisymmärryksessä perheen kanssa, sillä ilman lastensuojelun tarvetta, ei ollut mahdollista saada kotiin perhetyön apua. Sosiaalihuoltolain mukaan apua tarvitsevalle perheelle on myönnettävä kotipalveluja, mutta tätä lakia ei aina noudateta.

Seuraavalla viikolla Emmi vanhempineen meni koulupsykologin luo, jonne ei mitään tietoja oltu lähetetty ja psykologin suhtautuminen tilanteeseen oli tyrmäävä: ”Asia ei kuulu hänelle”.

Vasta käynti lastensuojelussa aukaisi tilannetta! Sosiaalityöntekijä myönsi Emmin kohdalla tapahtuneen hoidossa laiminlyöntejä ja hän alkoi järjestellä perhetyönpalveluita ja lupasi ottaa yhteyttä erikoissairaanhoitoon avun saamisen nopeuttamiseksi Emmille. Nyt perhe odottaa, mitä seuraavana tapahtuu.

Kirjoitin Emmin tarinan Emmin äidin luvalla, sillä olemme yhdessä ihmetelleet, miten tällaista voi tapahtua Suomessa. Lapsi, joka tarvitsee apua, jää sitä vaille ja häntä pompotellaan paikasta toiseen. Kuulostaa kohtuuttomalta, että erikoissairaanhoidosta todetaan hoidon tarpeesta huolimatta hoidon aloittamisen resurssien vähäisyyden takia mahdottomaksi. Kohtuutonta on myös koulupsykologin kommentti siitä, ettei asia kuulu hänelle. Myös perheen kokonaisuutena huomioiminen on tähänastisen prosessin aikana jäänyt erittäin puutteelliseksi.

Apua tarvitsevaa lasta ei voida jättää tällä tavalla odottamaan ”parempia aikoja”, sillä kysymys on koko hänen tulevaisuudestaan!

 

-Merja Mäkisalo-Ropponen

kansanedustaja (sd)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän IrmaAsikainen kuva
Irma Asikainen

Ihan yksinkertaisesti sen vuoksi, että nämä julkisen sektorin työntekijät eivät välitä, eivätkä ota vastuuta mistään ja menevät yli siitä, mistä aita on matalin. Jos näillä ihmisillä olisi samanlainen vastuu tekemisistään, kuin yksistiselläkin sektorilla, niin johan alkaisi tapahtua. He, nämä jalkojen perässä vetelijät (lue työntekijät julkisella), saavat palkkansa ja pitkät vapaansa istumalla palavereiksi naamioiduissa pullakahvitilaisuuksissa höpöttämässä jonnin joutavia ja suunnitttelmalla lipusia ja lappusia seinille liimattavaksi.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Erikoissairaanhoitoa vaativan nuoren hoito ei kuulukaan koulupsykologille. Toisaalta jo sinne ohjataan, ei erikoissairaanhoito ilmeisesti olekaan tarpeellista. Vaikea sanoa näiden tietojen perusteella.

Sinä itse ja muut kansanedustajat ovat vastuussa siitä, että erikoissairaanhoidon resurssit ovat riittämättämättömät; älä syytä muita.

Sen kyllä tiedän hyvin, jotta HUS:n alueella nuorisopsykiatrian resurssit ovat täysin riittämättömät. Nuorihan voi omasta halustaan vapaasti hakeutua hoitoon esim. Hämeeseen, missä tilanne on parempi, se vinkiksi.

Käyttäjän MinnaKuusjrvi kuva
Minna Kuusjärvi

Ei ole ainoa vastaavan kaltainen tilanne. Monen kohdalla on käynyt niin, että suositellaan sijoitusta esim. psykiatristen palvelujen saamiseksi. Ihan oikeasti, lapsi pitää ensin sijoittaa, sitten vasta on tarjottu palveluja. Tai niin kuin oman lapseni kohdalla kävi, sijoitettiin, muttei tarvittavia palveluja sielläkään saanut.

Olen itse vuosikaudet näistä ongelmista puhunut eri päättäjille, mitään konkreettista muutosta ei ole kuitenkaan tapahtunut. Kotiin avun antaminen tai psykiatrisia palveluita kotona olevalle lapselle tarjoaminen ovat huomattavasti edullisempia vaihtoehtoja kuin sijoitukset.

Käyttäjän OksanenIlona kuva
Ilona Oksanen

Tuohan on laitonta.Perheillä on oikeus lainmukaisiin palveluihin joihin kuuluu siis terveydenhoidon palvelut jne.Uhkailut huostaanotoilla ,jota nämä harrastavat,on laitonta kuten sillä pelottelukin.AINA todistajat mukaan sekä nauhoitus /kuvaaminen kun näiden kanssa joutuu tekemisiin.

Käyttäjän OksanenIlona kuva
Ilona Oksanen

Olen n.30 vuotta seurannut tätä suomen lastensuojelua,ja varsinkin sitä miten siitä on tullut julkisella puolella viranomaisten eli lastensuojelun ja sos.työntekijöiden toimesta HUOSTABISNEKSEN pikku apulainen.Julkisen puolen palvelut,eli perheiden LAINMUKAISET palvelut on ajettu alas ja tilalle on tullut LIIKETOIMINTAA PERHEILLÄ ja heidän lapsillaan,jota EI sdp:kään ole vastustanut.

Kerropa mikä selitys teiltä löytyy,kun Huovinen ei omatunnon antanut vaivata ,eikä muutkaan sdp:n rouvakerholaiset kun keskustan naiskansanedustaja ajoi huostakerrointa lakiin ja lastensuojelun lakeja "uudistettiin"vastaamaan huostabisneksen tarpeita?

On kumma käsitys eräillä rouvakerhojen jäsenillä että kun suomessa VAIENNETAAN perheet ja lapset,nuoret joilla KOKEMUSASIANTUNTIJUUS systeemin toiminnasta,sillä peitetään laittomuudet joita perheet ovat ja JOUTUVAT kokemaan.

120 000 lasta elää köyhissä perheissä,syrjäytetyt lapset ja nuoret,SOS-lpasikylät suomessa 2000 luvulla!!!Kerjätään rahaa tv:ssä ja julkkisten avulla "koska lapset eivät voi asua kotonaan " jne.Hävetkää!

150 000 vuosiliksoilla istutaan lastensuojelun keskusliiton ja muissa suojatyöpaikoissa mm.juuri lasten ja perheiden parissa puuhastelevissa järjestöissä eikä mitään tajua mistään mitä suomessa tapahtuu.Saarikko hyvä esimerkki ja kuinka kävi puhelahjoistaan palkinnon saaneelle Kurttilalle joka loikkasi politiikkaan lapsiasiavaltuutetun virasta..?ENTÄPÄ ITLA?Siinä on malliesimerkki miten lapsilla ja perheillä ratsastetaan oma etu edellä!

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset