MerjaMäkisalo-Ropponen

Tarvitsemme kansallisen lapsistrategian!

Tiistaina eduskunnassa oli käsittelyssä lapsiasiavaltuutetun kertomus. Lapsiin ja nuoriin panostaminen on paras tulevaisuusinvestointi, minkä voimme tehdä! Tämä hallitus on valitettavasti tehnyt huolestuttavan paljon lapsiin ja nuoriin kohdistuneita säästötoimenpiteitä, joista voi koitua suuria inhimillisiä ja yhteiskunnallisia kustannuksia tulevaisuudessa.

Lapsiasiavaltuutetun mukaan lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnissa on kaksi toisistaan poikkeavaa suuntaa. Suuren enemmistön hyvinvointi paranee edelleen tai pysyy ainakin samana, mutta vähemmistön keskuudessa pahoinvoinnin ennuste on aikaisempaa huonompi. Kertomuksessa viitataan monin kohdin tuloerojen ja eriarvoisuuden kasvuun. Alle 18-vuotiaista noin 10 prosenttia elää köyhyysrajan alapuolella. Huolestuttavaa on jo varhaislapsuudessa näkyvät sosioekonomiset terveyserot sekä sosioekonomisen aseman ja mielenterveydenhäiriöiden väliset yhteydet.

Näyttää siltä, etteivät yhteiskunnan tarjoamat palvelut ja etuudet paranna riittävästi heikoimmassa asemassa olevien lapsien hyvinvointia, eivätkä olemassa olevat tuet ja palvelut aina kohtaa lasten, nuorten ja perheiden yksilöllisiä tarpeita. Ongelmat huono-osaisuuden kasautumisessa tunnistetaan ja myönnetään, mutta kehittämistoimet jäävät sirpaleisiksi ja lyhytjännitteisiksi ja syvälliset yhteiskunnalliset johtopäätökset jäävät tekemättä. Lapsipolitiikan kehittäminen on ollut eri hallinnonaloilla ja ammateissa irrallaan kokonaisuudesta, toisin sanoen yhdessä tekemistä ei ole ollut.

Vaikka hyvin tiedetään, että laadukas varhaiskasvatus tasaa lasten lähtökohdista johtuvia eroja ja luo mahdollisuuksien tasa-arvoa, hallitus rajasi subjektiivista päivähoito-oikeutta ja kasvatti ryhmäkokoja. Tämä onkin yksi hallituksen eniten eriarvoistumista kasvattanut teko. Vaarana on, että nämä varhaiskasvatuksen heikennykset tulevat suomalaiselle yhteiskunnalle kalliiksi ja jättävät pysyvät jäljet suomalaisten lasten ja perheiden hyvinvointiin. Varhaiskasvatuksen työntekijöiden mukaan heidän mahdollisuutensa lasten yksilölliseen huomioimiseen ovat vähentyneet ja levottomuus, melu, tilojen ahtaus ja vaaratilanteet ovat lisääntyneet päiväkodeissa. Vanhemmat taas kritisoivat muutosten heikentäneen lasten ja perheiden tasavertaisuutta ja lasten vertaissuhteiden pysyvyyttä.

Varhaiskasvatukseen kohdistuneet säästöt ovat kuitenkin vain yksi monista lapsiin kohdistuneista säästöistä. Nykyhallituksen keskeisiä virheitä onkin se, ettei se säästöpäätöksiä tehdessään ole tehnyt kokonaisvaikutusten arviointia eikä säästöistä syntyviä vaihtoehtoiskustannuksia. Lisäksi tutkimustiedon hyödyntäminen lakiesityksiä tehtäessä on jäänyt hallitukselta kovin puutteelliseksi, vaikka tavoitteena tulisi olla tutkimusnäyttöön perustuva päätöksenteko. Nyt tehtyjen koulutussäästöjen seuraukset voivat aiheuttaa huomattavia kuluja ja kasvun hidastumista tulevaisuudessa. Nykyinen budjettikäytäntö johtaa siihen, että päätöksenteossa talous ja hyvinvointi kulkevat omia latujaan, kun ne pitäisi saada kulkemaan rinta rinnan. Tarvitsemme perinteisen talousajattelun ja BKT:n rinnalle hyvinvointitalousajattelua sekä hyvinvointimittareita ja uudenlaisia indikaattoreita. Näiden käytön puute näkyy tällä hallituskaudella selvästi: Sipilän hallitus luettelee omasta mielestään hyviä yksittäisiä päätöksiä esimerkiksi lapsiperheköyhyyden vähentämiseksi, mutta kokonaisvaikutukset ovat miinusmerkkisiä. Esitysten yhteisvaikutuksia tai vaihtoehtoiskustannuksia ei ole arvioitu eikä laskettu. Tämä on vahingollista ja hölmöäkin – varsinkin, kun jo nyt olisi tietotaitoa tehdä päätöksiä kestävämmin ja viisaammin.

Lapsiasiavaltuutettukin kantaa kertomuksessaan huolta siitä, että talousarvioon ei sisälly strategista ja eri toimenpiteitä yhteen kokoavaa analyysia talousarvion vaikutuksista lapsiin ja siitä, että valtion talousarvio ei täytä YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen velvoitteita lapsen edun huomioon ottamisesta ja systemaattisesta seurannasta.

Kauden alussa hallitus lupaisi kehittää ilmiöpohjaista budjetointia. Asia ei ole kuitenkaan edennyt, vaikka hallitus itse kertoo kestävän kehityksen olevan talousarvioissa esillä tällaisena ilmiönä. Kestävä kehitys kokonaisuudessaan on liian laaja asia tarkasteltavaksi ilmiöksi eteenkään, kun sitä ei millään tavalla huomioida määrärahoina. SDP onkin vaihtoehtobudjetissaan ehdottanut, että lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen ja hyvinvoinnin edistäminen voisi olla ilmiöpohjaisen budjetoinnin kohteena. Tällöin päästään yhdistämään resurssit sekä koordinoimaan yhteistyö ministeriöiden ja muiden toimijoiden välillä.

Kannatan lämpimästi eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan kannanottoehdotusta, jossa edellytetään valtioneuvoston laativan kansallisen lapsistrategian!

Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja (sd)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Mistähän ihmeestä johtuu, että tapahtui mitä tahansa, paikalle ilmestyy joku poliitikko hokemaan taikasanoja kuten, tarvitsemme xxxxx strategian, meidän pitää käyttää enemmän rahaa tuohon ja tuohon kohteeseen, meidän pitää kirjoittaa uusia sääntöjä ja määräyksiä tästä ja tästä.

Käyttäjän elina kuva
Elina Moustgaard

Ympäripyöreä poliittinen jargon ei nyt auta. Alaikäisten käyttö aikuisen miesjoukon seksileluna, on herättänyt julkisen keskustelun raiskauskultuurista, jota esiintyy kaikissa paternalistisissa maailmanuskonnoissa.

Lasten seksuaalinen väkivalta vanhoillis-uskonnollisissa yhteisöissä on yhteistä niin kristillisille kuin islamilaisille yhteisöille. Nämä lapset on jätetty järjestelmällisesti kaikkien edellisten lapsistrategioiden ja yhteiskunnan suojelun ulkopuolelle.

Lasten uskonnollinen hyväksikäyttö on maailman suojatuin tabu, joka on ensi tilassa kitkettävä suomalaisesta kulttuurista juurineen. Lasten seksuaalinen väkivalta kristillisissä yhteisöissä on mediassa vähälle huomiolle jäänyt aihe, sillä poliittisesti vaikutusvaltainen eliitti suojelee uskonnollista väkivaltaa, kuten yhteiskunnan taholta on hyssytelty myös islamissa esiintyvää uskonnollista lasten hyväksikäyttöä islamilaistaustaisen maahanmuuton alettua kolmisenkymmentä vuotta sitten.

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Tarvitsemme lapsi- ja vanhusstrategian, tarvitsemme vammaispalveluja ja nuorten syrjäytymisen ehkäisyä: tarvitsemme seuraavaan hallitukseen erillisen hoivaministerin, jonka salkkuun nämä kaikki kuuluvat.

Kuten me tarvitsemme erillisen ilmastonmuutos- ja tekoälyministerinkin... olisiko hänen nimikkeensä siis ilma-älyministeri? ;) toivottavasti ei kuitenkaan ilman älyä...

Vähän huumoriakin mukaan! Vaikka "totta toinen puoli"...

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Näistä tarvitsemme -listoista tulee mieleen sellainen telkkariohjelma kuin himohamstraajat. Niissä paikat täytetään erilaisella romulla niin, että mitään ei löydy. Täällä politiikan puolella paikat täytetään erilaisilla selvityksillä, raporteilla ja strategioilla. Lukeeko niitä kukaan ja käytetäänkö niitä mihinkään on parhaassa tapauksessa sattumanvaraista. En ole nähnyt yhtään sellaista ongelmatapausta, jossa ensin olisi selvitetty, onko tätä asiaa jo selvitetty ja mitä siitä tehdyt selvitykset kertovat. Periaatteessa on mahdollista, että joku joskus on niinkin tehnyt, mutta kyllä se on vähintäänkin harvinaista.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset