MerjaMäkisalo-Ropponen

Kestävän kehityksen toteutumisen edellytykset

Tulevaisuusvaliokunnalle kuuluu kestävän kehityksen - Agenda 2030 -toimintaohjelman toteutumisen seuranta. Kirjoitukseni pohjautuu valiokunnan usein esille nostamiin huoliin siitä, ettei kestävän kehityksen tavoitteiden toimeenpanossa toteudu politiikkajohdonmukaisuus. Tämän ongelman kuvaamisen lisäksi pohdin sitä, mistä tämä johtuu ja miten toimintaa tulisi kehittää.

Politiikkajohdonmukaisuus tarkoittaa kestävän kehityksen huomioimista kaikessa päätöksenteossa ja lakiesitysten arviointikriteereissä. Se tarkoittaa myös sitä, että kestävä kehitys on talousarvion perustana. Näin ei tällä hetkellä ole. Lisäksi hyvinvoinnin näkökulmat ovat unohtuneet toimeenpano-ohjelmissa ja tavoitteissa. Tarvitsemme perinteisen talousajattelun rinnalle hyvinvointitaloutta. Hyvinvointitalous voidaan määritellä siten, että siinä toimitaan hyvinvoinnin lisäämisen ja hyvän elämän edellytysten vahvistamisen lähtökohdista.

Hyvinvointitalouden huomioon ottaminen tarkoittaisi muun muassa sitä, että bruttokansantuotteen lisäksi julkista taloutta arvioidaan ja suunnitellaan hyvinvointimittareita hyödyntäen ja vaihtoehtoiskustannuksia laskien. Esimerkiksi nykyhallituksen tekemien koulutussäästöjen seuraukset voivat aiheuttaa huomattavia kuluja ja kasvun hidastumista tulevaisuudessa. Nykyinen budjettikäytäntö johtaa siihen, että päätöksenteossa talous ja hyvinvointi kulkevat omia latujaan, kun ne pitäisi saada kulkemaan rinta rinnan Agenda 2030 –toimintaohjelman mukaisesti.

Hyvinvoinnille suurimmat uhat aiheuttavat sosiaaliset ja ympäristöongelmat sekä ilmastonmuutos. Kestävän kehityksen politiikka pyrkii toimimaan viitekehyksenä, joka ottaa huomioon nämä uhat ja viitoittaa tietä kohden suurempaa hyvinvointia. Se tarvitsee kuitenkin toteutumista seuraavat mittarit. Siinä missä globaalilla tasolla kehitystä seurataan indikaattoreilla, jotka täyttävät pitkälle YK:n alajärjestöjen tietotarpeita, kansallisella tasolla tarvitaan tiiviimmin kansalliseen päätöksentekoon kytkeytyviä omia mittareita.

Hyvinvointitalousajattelun ja hyvinvointimittareiden käytön avulla voisimme paremmin hallita tämän vuoden talousarviossakin olevaa ongelmaa: Hallitus teki omasta mielestään hyviä yksittäisiä päätöksiä esimerkiksi lapsiperheköyhyyden vähentämiseksi, mutta kokonaisvaikutukset ovat miinusmerkkisiä. Esitysten yhteisvaikutuksia tai vaihtoehtoiskustannuksia ei ole arvioitu eikä laskettu.

Valtionvarainministeriön näkemyksen mukaan bruttokansantuotteen laskeminen on riittävä mittari eikä hyvinvoinnin mittaaminen kuulu valtiovarainministeriölle. Valtiovarainministeriön kanta on tuulahdus menneisyydestä.

Kenties tämä rajoittunut näkökulma estää uudistamasta politiikkaa siihen suuntaan, että talousarvioon saataisiin kaikkien ministeriöiden eriarvoistumista vähentäviä toimenpiteitä. Pelkkä lyhyen ajanjakson tulojen ja menojen tarkastelu estää katsomasta tulevaisuuteen ja arvioimasta pitkän aikavälin seurauksia.

Miksi BKT ei yksin riitä mittariksi?

Bruttokansantuote on tällä hetkellä kansantalouden tilinpidon tärkein mittari. Se on kaikkialla maailmassa käytössä oleva perusindikaattori, jolle poliittinen päätöksenteko perustuu. BKT:lla tarkoitetaan kansantalouden kokonaistuotannon arvoa eli kaikkien tuotettujen lopputuotteiden ja palveluiden tiettynä ajanjaksona laskettua markkina-arvoa. Bruttokansantuotetta on alettu pitää myös yhteiskunnan yleisen kehittyneisyyden, edistyksen ja hyvinvoinnin tärkeimpänä indikaattorina, mihin sitä ei kuitenkaan ole tarkoitettu käytettäväksi. BKT sopii teollisuusyhteiskunnan hyvinvoinnin ja edistyksen mittariksi, muttei yksinään käytettäväksi nykyisessä jälkiteollisessa yhteiskunnassa. BKT on rahamääräinen mittari, joka ei ota huomioon monia ratkaisevan tärkeitä osa-alueita kuten ympäristön kehityksen kestävyyttä tai sosiaalista osallisuutta. Päinvastoin hyvinvoinnin ja ympäristön kannalta myös haitalliset taloudelliset toimet lisäävät BKT:n arvoa. Kestävän kehityksen näkökulmasta BKT:n antavat signaalit voivat johtaa väärään suuntaan. Mitä kestämättömämmällä tasolla taloudellinen kehitys on, sitä nopeammin BKT lyhyellä aikavälillä kehittyy.

Ekologiset muutokset kuten ekosysteemien suojelu, kestävä kehitys sekä kasvihuonekaasujen kumuloituminen ilmakehään eivät nykyisellään juuri painotu valtion talousarviossa. Näitä tekijöitä ei juurikaan huomioida budjetissa, koska ne eivät ole käytössä olevan talousanalyysin kannalta olennaisia tekijöitä. Valtion budjetissa ympäristönsuojelu, kestävä kehitys ja ilmastonmuutos ovat olleet euromäärällä mitattuina hyvin marginaalisia ilmiöitä viimeisten vuosien ajan. Mitään muutosta parempaan ei ole tämänkään vuoden budjetissa tapahtunut.

Tarvitsemme siis uudenlaisia mittareita BKT:n rinnalla käytettäväksi. Tulevaisuusvaliokunta onkin lausunnoissaan ja mietinnöissään esittänyt, että esimerkiksi aidon kehityksen mittarin GPI:n avulla voitaisiin vahvistaa talousarvion kytkentää kestävään kehitykseen ja hyvinvointiin. GPI:n lisäksi on olemassa muitakin testattuja mittareita, joita voitaisiin hyödyntää ja kehittää.

Mm. Euroopan unioni, Yhdistyneet kansakunnat ja kansalaisjärjestöt ovat aktivoituneet hyvinvointia paremmin kuvaavien, BKT:lle vaihtoehtoisten mittareiden kehittämiseen. Toivottavasti Suomi omalla EU-puheenjohtajuuskaudellaan on aktiivinen tuomaan tätä asiaa keskustelujen agendalle.

Mittareiden tulee tehdä näkyväksi ja määrämitallisiksi toimet, jotka aidosti parantavat elämäämme ja toisaalta ne asiat, joista haluaisimme vähitellen eroon. Näin mittareiden käytön tavoitteena on ohjata talous tuottamaan mahdollisimman paljon hyvinvointia.

GPI kuvaa aitoa ja todellista kehitystä. Se on tarkoitettu talouden ja ympäristön kestävyyden ja erityisesti pidemmän aikavälin kehitystrendien kuvaamiseen. GPI mittaa hyvinvointia kuluttajasta käsin ja laajentaa hyvinvoinnin kuvausaluetta huomioiden tärkeimmät ihmisten hyvinvointiin vaikuttavat tekijät sekä kestävän kehityksen vaatimukset. Se laajentaa nykyistä taloustieteellistä tilastokuvausta huomioimalla mm. luonnon tuottamat hyödykkeet ja palvelut, ympäristön saastumisen, tasa-arvon ja muiden inhimillisten perusarvojen toteutumisen yhteiskunnassa.

Nykyisen yhteiskunta- ja talouspolitiikan ydin tiivistyy ikuisen talouskasvun tavoitteluun, vaikka tiedämme sen mahdottomaksi rajallisella maapallolla. Ihmisten mieleen on kuitenkin iskostunut usko talouskasvun tavoittelun ja kuluttamisen välttämättömyyteen jopa siitä määrin, etteivät ne enää liity mitenkään tarpeiden tyydyttämisen tai hyvinvoinnin kasvuun. Nyt olisi ensisijaisen tärkeää saada hyvinvointi, ilmastonmuutos ja kestävä kehitys politiikan teon ja talouspoliittisten keskustelujen ytimiin, sillä ne ovat tulevaisuuttamme voimakkaimmin muokkaavia tekijöitä.

Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja (sd)
tulevaisuusvaliokunnan varapuheenjohtaja

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Olen samaa mieltä BKT:n soveltumattomuudesta kehittyneen maan hyvinvoinnin mittaamiseen.

GPI:n mukaan Suomessa hyvinvoinnin huippu ohitettiin 1980-luvulla ja sen jälkeen on tultu alaspäin. Tämä vastaa monen keski-ikäisen suomalaisen subjektiivista tuntemusta. Suosittelen lukemaan tämän Tilastokeskuksen sivulla olevan artikkelin:

Kestävän hyvinvoinnin mittaamisen vaihtoehdot

Käyttäjän FreeThinking kuva
Jukka Heikkinen

Mittausvaihtoehdoista

”Tasaista tulonjakoa pidetään eräänä demokraattisen ja hyvinvoivan yhteiskunnan edellytyksenä. Amerikkalaiset tutkijat Richard Wilkinson ja Kate Pickett (2009) päätyvät kirjassaan The Spirit Level: Why More Equal Societies Almost Always Do Betterjohtopäätökseen, jonka mukaan liialliset tuloerot lisäävät sekä rikkaiden että köyhien pahoinvointia.”

Mielenkiintoinen toteamus ”liialliset tuloerot lisäävät sekä rikkaiden että köyhien pahoinvointia”. Mutta tämä onkin se
kitkerä paikka, koska tuloeroja ei katsota syntyneen siis Suomessa ja rikkaathan eivät kärsi tutkimusten mukaan pahoinvoinnista. Joidenkin tutkimusten mukaan kylläkin köyhät, joita kuulema Suomessa ei ole.

” Tulonjakosuhde oli lähellä Platonin mainitsemaa "rikkaille korkeintaan neljä kertaa niin paljon kuin köyhille" -suhdetta 1980-luvulla, jolloin se oli 4,5. Nykyisin (2011) suhdeluku on kuusi.”

Mikähän suhdeluku on tänä päivänä?
Kuinka tuloerot koostuvat nyt, eli miten tuloeroja mitataan muutoin kuin saadulla rahalla, joka tilille kopsahtaa? Onneksi tilastokeskukselta on ilmestynyt tietoja ja ajatuksia tämänkin tiimoilta. https://tilastokeskus.fi/tietotrendit/artikkelit/2...

Blogistille: ” Nyt olisi ensisijaisen tärkeää saada hyvinvointi, ilmastonmuutos ja kestävä kehitys politiikan teon ja talouspoliittisten keskustelujen ytimiin, sillä ne ovat tulevaisuuttamme voimakkaimmin muokkaavia tekijöitä”. Kaikki nuo tulevat muokkaamaan tätä yhteiskuntaa. Hyvinvointi kasvaa kuitenkin vain poistamalla ensin se pahoinvointi.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Tämä kuulostaa vähän siltä, että kun poliitikot eivät kykene mahdollistamaan hyvinvointivaltiossa talouskasvua, poliitikot keksivät uudet "mittarit," joiden valossa he sanovat tekevänsä hyvää työtä.

BKT perustuu markkinahinnoille, jotka ovat ihmisten subjektiivisen harkinnan tulosta. Niinpä niiden nousulla tai laskulla ei ole mitään tekemistä maapallon "rajallisuuden" kanssa. Rahassa mitattu talouskasvu voi todellakin jatkua ikuisesti.

Niin ja Kejo, Suomesta ei saanut 1980-luvulla edes kelvollista pastaa...

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Oikeassa olet. Luotettava mittaaminen on vaikeaa ja hyvinvoinnin mittaaminen erityisen vaikeaa. BKT:ssa on heikkoutensa, mutta vaihtoehtoihin verrattuna se on jokseenkin luotettava ja objektiivinen. Sitten on näitä muita moniin muuttujiin (lineaarisiin, epälineraarisiin ja subjektiivisiin) perustiuvia mittareita, joista GPI on yksi. Tarkemmin tutkittuna se mittaa enemmän mittarin laatijan arvostuksia kuin mittauksen kohteiden tuntemuksia ja kuuluu siihen sarjaan jota voitaisiin luonnehtia vähän Tuntemattoman tapaan: "Jos sä tulet sanomaan, että sä et ole onnellinen, niin herrat ja rouvat iskee sun etees sellaiset rätingit joissa todistetaan, että sä et voi olla olematta onnellinen".

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Meinasin itsekin laittaa tuon Tuntematon-vertauksen, mutta en siihen hätään muistanut, miten se tarkkaan meni : D

Käyttäjän JaliKarjalainen1 kuva
Jali Karjalainen

No siis jos meillä on ns.kasvu, niin onko se kasvu sitä, että kasvua syntyy kun maita, järvi, vesiä sotketaan lisää. Johtaako kasvu näihin sotkemiseen, kun on nyt käytettävissä oleva energia, jolla tehään muutos ja työt ja päästöt. Työtä ei voi tehä ilman energiaa ja samalla tulee päästöt. Pitäisi siis olla kasvua eri tavalla kuin nyt on.Ruokaa syöt ja saat energiaa ja ruoka palaa jne.Kestävä kehitys vaatisi uudenlaisen energian ensin.

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Kohta me saadaan luotettavat mittarit: satelliittipaikannusjärjestelmät koko EU:n alueelle.

Ks. alla:

http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267281-ke...

PS. Katso erityisesti em. blogini videopätkät GALILEOSTA ja muista satelliittipaikannusjärjestelmistä, joihin Suomikin on jo sitoutunut. Berner niitä jo yritti saada Suomeen, vaan ei vielä onnistunut. Kukahan niitä seuraavaksi lähtee edistämään?

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Merja, kirjoitat, että "Hyvinvoinnille suurimmat uhat aiheuttavat sosiaaliset ja ympäristöongelmat sekä ilmastonmuutos. Kestävän kehityksen politiikka pyrkii toimimaan viitekehyksenä, joka ottaa huomioon nämä uhat ja viitoittaa tietä kohden suurempaa hyvinvointia. Se tarvitsee kuitenkin toteutumista seuraavat mittarit. Siinä missä globaalilla tasolla kehitystä seurataan indikaattoreilla, jotka täyttävät pitkälle YK:n alajärjestöjen tietotarpeita, kansallisella tasolla tarvitaan tiiviimmin kansalliseen päätöksentekoon kytkeytyviä omia mittareita."

"Kansallinen ilmansuojeluohjelma 2030" on avattu Lausuntopalvelu.fi -palvelussa ja odottaa lausuntoja:

https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/Partici...

Huom! Aikaa jättää lausunto on vain 2 viikkoa.

Käyttäjän bionavigaattori kuva
Veikko Hintsanen

Kiitos Kirsi vinkistä.

Kirjoitin seuraavan kommentin :

Lausunto koskien raportin
Kansallinen ilmastonsuojeluohjelma 2030 ,
tieliikenne osuutta sivut 48 – 50 .

Yhteenveto

Esittämänne ehdotus perustuu puutteellisiin lähtötietoihin, joissa ei ole otettu huomioon liikenneministeriön vuonna 2015 esittämää vaatimusta https://www.lvm.fi/-/risikko-liikenneinvestointien... liikenne investointien vaikutusarvioista – sen kansainvälisten sopimusten osalta , joten tältä tieliikenne osiltaan raportti on mielestäni mitätön ja valtiovallan tulisi edellyttää lisätutkimuksia ja asiantuntija lausuntoja ja/tai mietintöjä, ottaen huomioon edellä mainitut vuonna 2015 silloisen liikenneministerin vaatimukset kansainvälisten sopimustemme vaikutukset tulevaisuuden liikenneväylien infran ja kaluston kehittämisiin:

Yksityiskohdat

Kirjoitatte raporttiinne sivulla 48 seuraavaa :
” Liikenteen aiheuttama huono ilmanlaatu johtuu pakokaasupäästöistä ja katupölystä. Haittoja voidaan vähentää vaikuttamalla liikennejärjestelmien energiatehokkuuteen, ajoneuvojen energiatehokkuuteen, fossiilisten öljypohjaisten polttoaineiden korvaamisella sähköllä ja kaasulla sekä lähipäästöjen sääntelyyn. Polttoperäisten ilmansaasteiden lisäksi katupöly aiheuttaa terveys- ja viihtyisyyshaittoja, joita voidaan vähentää estämällä katupölyn syntyä. ”

Ihmettelen syvästi, miksi olette jättäneet raportissa haittojen arvioinneista osan tekemättä ja siten päätyneet vähentämismenettelyissä em lausuntoon, jossa EU liikennestrategian mukaisen ( https://ec.europa.eu/transport/themes/strategies/2... ) maantieliikennevolyymien siirto vesiliikenteeseen loistaa poissaolollaan.

Raportin sivu not 49 ja 50

Edellä mainituilla sivuilla, edellä mainitusta syystä puuttuvat samoin kaikki toimenpide ehdotukset siitä, miten maantieliikennettä voidaan siirtää vesiliikenteeseen.

Edellä mainitusta mahdollisuudesta tarkempia esimerkkejä ,laskentaa ja perusteita löytyy nettisivustolla www.sisävesi.fi

ja edelleen voidaan todeta että

Valtion ensimmäinen virallinen osa tutkimus, jossa em maantieliikenteen siirtomahdollisuutta vesille tutkitaan (yhdessä Venäjän kanssa ) , ja josta ensimmäinen tutkimus valmistuu vuonna 2021 , EU liikennestrategian 10 vuotisjuhlavuonna.

löytyy sivustolta http://www.merikotka.fi/projects/infuture-future-p...

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Veikko, hyvä kysymys:

"Miksi meillä on 12500 km vesiväyliä joita ei ole otettu kauppamerenkulun piiriin, vaan on kehitetty kestävän kehityksen vastaisesti kallista ja saastuttavampaa maantie ja raideliikennettä?"

https://docplayer.fi/108074039-Kotimaan-raskaan-li...

http://ec.europa.eu/transport/modes/inland_en

Käyttäjän bionavigaattori kuva
Veikko Hintsanen

Kun kukaan muu ei ole vastannut niin on kai ok että teenyhteen vedon:

Yksityiskohdat perustelut ja viitteet alla olevaan lisätekstiin löytyy sivustolta www.sisavesi.fi

+++

2000 luvun Suomalaisen liikennepolitiikan taustat johtuvat vuosituhannen vaihteen Vuosaari satamahankkeen johdosta syntyneeseen tilanteeseen, jossa hallitus katsoi, että valtiolla ei ole varoja kahteen suureen liikenneprojektiin samanaikaisesti ja hylkäsi Sisävesiliikenteen kehittämishankkeen Kymijoen kanavoinnin ja kymijoen vesistön yhdistämisen Vuoksen vesistöön yhtenäisen vesiliikenneverkon aikaansaamiseksi.

Tätä voiton vienyttä liikenne järjestelyä tukivat niin Helsingin kaupunki kuin metsäteollisuus. ja vastakkaista taas mm Savonlinnan kaupunki silloinen vesitieyhdistys .

Sen jälkeinen metsäteollisuuden lobbaus yhdessä rautatie ja maantieliikenne ryhmien kanssa sopii hyvin onnistuneen lobbauksen mallikuvioksi mihin tahansa demokratiaan .

Ainut ongelma on se että mentiinkö liian pitkälle onnistumisessa. Josta seuraa kysymys siitä, että ovatko virkamiehet toimineet puolueettomasti antaessaan kaiken tämän tapahtua.

Eli vuodelta 2007 näkyy seuraava askel jossa lobbarit olivat hereillä : Kauppa ja teollisuusministeriön raportissa no 16 sivulla 24 todettiin metsäteollisuuden (monopoli) raaka aine hankintaan mahdollisesti tulevaisuudessa tulevien hankinta ja logistiikka ketjujen (mm bioenergialaitosten) olevan uhka metsäteollisuuden raaka aine hankinnalle.

Kun em ottaa huomioon niin ymmärtää miksi

-ELY järjestelmä luotiin ilman alueellisia vesiliikenne asiantuntijoita, josta syystä alueelliset vesiliikenne projektit eivät saa aluehallinnon huomiota eikä esim. metsäteollisuuslaitosten raaka aine hankintojen liikenneosuudesta tehdä EU:ssa sovittuja päästö vertailu laskelmia lainkaan.

- Meillä on Suomessa kehitetty lainsäädäntää niin että meillä sallitaan euroopan suurimmat kuormat rekka autoille.

-Meillä luotiin 2000 luvulla merenkulun tutkimuslaitos Turun yliopiston yhteyteen , jossa otettiin tutkimuskohteiksi meri ja lähimeriliikenne. ja jätetiin merenkulun oleellinen osa sisävesiliikenne pois tutkimuskohteista.
Tuloksena mm juuri joulukuussa 2018 julkistettu "häiriöttömän merenkulun " huoltovarmuus raportti. Jossa huomioidaan kyllä maantie ja raideliikenteet mutta ei sanakaan sisävesiliikenteestä, maantieliikenteen siirtojen vesiliikenteeseen vaikutuksesta meriliikenteeseen, ja maaliikenteen volyymeihin -erityisesti Järvi Suomen alueella - ,mikäli EU liikennestrategiassa edellytettyjä maantieliikenne volyymejä siirtoja aletaan toteuttamaan suomessa ja suomalaisessa liikenneinfran ylläpidossa ja kehittämisessä.

- Meillä panostetaan liikennebudjeteista noin 53% raideliikenteeseen (6000km) 45% maantieliikenteeseen ja vesiliikenne infraan (meri ja sisävesiliikenteet 12500 km) loput noin 2%

- Meillä ministeriö ja lobbarit tilaavat yhteistyössä raportteja yksityisiltä toimijoilta rajoitetuilla vaatimuksilla niin että lobbarien edut tulevat huomioonotetuiksi virallisiksi vaatimuksiksi joiden perusteella eduskunta, sen valiokunnat ja ministeriöiden valitsemat työryhmät(joissa kansanedustajat mukana) tekevät työtään lainsäädännän ja budjettien saamiseksi osapuolia tyydyttäviin lopputuloksiin.
esimerkkejä :

PTT raportti 245 / 2015 - Ruotsi Suomi liikenne infra vertailut ilman sisävesiliikenne infrojen mukaan ottoja.

-Korjausvelka työryhmät vuosien saatossa: kaikki tehty ilman 9500 km sisävesiliikenneväylien korjausvelka huomioita. esim. sitä että 90 luvulla valmistuneen silloin satoja miljoonia maksaneen Keitele kanavajärjestelmän käyttö on mahdotonta nykyaikaisille rahtilaivoille koska siltoja ei nostettu projektin vaatimaan 10 metrin alikulkukorkeuteen.

-Raideliikenne kehittämisen yltiöpäiset lähes 50 miljardin jo tehdyt ehdotukset ja suunnitelmat media huomion ylläpitämiseksi poissa todellisista liikenne kehittämismahdollisuuksista.

- Tätä kokonaisuutta edesauttaa mm seuraavat voimassa olevat hallinnolliset faktat.

- Media tuet jakaa sama hallinnon haara -Liikenne ja viestintäministeriö- mikä suunnittelee em toimenpiteet eli tietoisesti yksipuolisen tiedontuottamisen ja vaikuttamisen suureen yleisöön ja eduskuntaan .

-Liikenneministeriö on valinnut omat lausunnon antaja yhteisöt. Vesiliikennepuolella lausuntoja LVM:lle antaa Vesitieyhdistys, jonka puheenjohtajina on tällä vuosikymmenellä kaksi viimeistä: entinen merenkulkulaitoksen pj ja nyt eläkkeellä oleva luotsilaitoksen pj. Lisäksi hallituksessa ovat jäseninä ja neuvonantajina niin Helsingin ja metsäteollisuuden kuin trafin, LVM:n ja entisen liikenneviraston edustajat , varmistamassa että virallisesta valtion linjasta ei poiketa.

- Eduskunnan valtiovarainvaliokunnan liikennejaoksen hallituspuolueiden jäsenet saavat vuosittain jakaa 30-60 miljoonasta omat ylimääräiset joululahjat kannattajiensa valitsemiin lähiliikenne infra kohteisiin. Ja 2000 luvulla kaikki suuret puolueet ovat olleet hallituksessa ,maan eri alueilta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset