Hyvää vanhustenviikkoa!

Tämän vuoden vanhustenviikon teemana on ollut Iloa toimeliaisuudesta. Teema korostaa oman asennoitumisen ja aktiivisuuden merkitystä terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitämisessä. Toimeliaisuuteen kuuluu myös vapaaehtoistyö ja monimuotoinen aktiivinen kansalaisuus.

Syyskuussa vietetyn muistiviikon teemana olivat muistiystävälliset teot. Itselleenkin kannattaa tehdä muistiystävällisiä tekoja ja huolehtia omasta aivoterveydestään. Vankka tieteellinen näyttö osoittaa, että aivoterveyttä edistämällä voidaan ennaltaehkäistä muistisairauksia sekä hidastaa sairauksien etenemistä. Omilla elämäntavoillaan voi vaikuttaa. Siitä, mitä kannattaa tehdä, voit lukea enemmän esimerkiksi Muistiliiton sivuilta.

Olen laatimassa SDP:n Ikäpoliittista ohjelmaa, jossa korostuvat voimakkaasti asenteiden muuttamisen tärkeys, yhteisöllisyys, terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen sekä esteettömyys ja palvelujen saavutettavuus. Hyvässä yhteiskunnassa pidetään huolta niistäkin, jotka tarvitsevat hoitoa ja hoivaa iän, sairauden tai muun syyn johdosta. Ikäpoliittisessa ohjelmassa tullaan korostamaan kotihoidon, yhteisökotien sekä viimesijaisen laitoshoidon ja saattohoidon riittävyyttä. Ilman ammattitaitoista ja riittävää henkilökuntaa ei voi olla laadukasta toimintaa.

Ikäihmisten hoidon ja hoivan tila on monin paikoin huono. Onkin käsittämätöntä, että hallitus haluaa omilla päätöksillään sitä edelleen huonontaa. Ensi vuoden talousarviossa on nimittäin tarkoitus saada 4,3 miljoonan säästöt vanhusten hoitoon laatuvaatimuksia tarkastamalla. Käsittämätön ja epäinhimillinen ehdotus!

Epäkohtien tunnistamiseksi ja niiden voimallisemmin esille nostamiseksi SDP on esittänyt jo pitkään vanhusasiamiehen viran perustamista. Lapsiasiavaltuutetusta meillä on erittäin hyviä kokemuksia. Vanhusasiavaltuutetun tehtävinä olisivat muun muassa arvioida ikääntyneen väestön edun ja oikeuksien toteutumista ja seurata heidän elinolosuhteitaan sekä seurata lainsäädäntöä ja yhteiskunnallista päätöksentekoa sekä arvioida niiden vaikutuksia ikääntyneen väestön hyvinvointiin. Vanhusasiavaltuutettu voisi aloittein, neuvoin ja ohjein kehittää yhteiskunnallista päätöksentekoa ikääntynyttä väestöä koskevissa asioissa sekä välittää ikääntynyttä väestöä koskevaa tietoa ikääntyneille, heidän parissaan työskenteleville, viranomaisille sekä muulle väestölle. Olen tehnyt asiasta kirjallisia kysymyksiä ja lakialoitteen. Kristillisdemokraattien käynnistämä kansalaisaloite ei kerännyt riittävästi nimiä tullakseen eduskunnan käsittelyyn. Asia on kuitenkin tärkeä ja tulemme jatkossakin toimimaan vanhusasiavaltuutetun viran perustamisen puolesta.

Myös hallituspuolueissa herättiin näin vaalikauden lopulla huomaamaan eläkeläisten ja vanhusten elämän ongelmakohtia. Eduskunnan puhemies Paula Risikko (kok) ehdotti viikonloppuna, että vanhusten oikeuksien valvonta ja niiden edistäminen tulisi osoittaa oikeusasiamiehen erityistehtäväksi. Puhemies Risikon tämänpäiväinen avaus aiheeseen on tervetullut lisä keskusteluun. Mikä taho tehtävän omakseen ottaakin, on tärkeää, että tehtävään osoitetaan riittävät resurssit. Oikeusasiamiehen toimistossa ei ole nyt riittäviä resursseja valvoa asiaa. Myös aluehallintovirastojen valvontaresursseja vähennetty. Sopii myös epäillä, miten asian suhteen käy maakuntauudistuksessa. Omavalvonta ei missään tapauksessa riitä.

Pelkkä tehtävän tai viran perustaminen ei riitä, vaan tekoja tarvitaan. Hallituksella on ollut tähän mahdollisuus koko vaalikauden ajan, mutta valitettavasti niin puheissa kuin teoissa ikäihmiset ovat jääneet kestävyysvajeen tai valtion budjettikysymysten jalkoihin. Olen iloinen, jos linjanmuutos on nyt tapahtunut.

Meillä on yhteiskunnassa vielä paljon tehtävää sen varmistamiseksi, että kaikilla ikäihmisillä – myös paljon apua, hoitoa ja hoivaa tarvitsevilla – olisi turvallinen ja inhimillinen vanhuus. Tämän turvaamiseksi sosialidemokraatit tekevät lujasti työtä!

Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja (sd)

 

MerjaMkisalo-Ropponen
Sosialidemokraatit Joensuu

Olen kolmannen kauden kansanedustaja Joensuusta. Valmistuin sairaanhoitajaksi vuonna 1981, erikoissairaanhoitajaksi 1983 ja terveydenhuollon opettajaksi 1991. Terveydenhuollon hallinnon tutkinnon suoritin 1993, terveydenhuollon lisensiaatin 1995 ja terveystieteiden tohtorin 1998. Vuonna 2003 opiskelin draamakouluttajaksi. Uskon, että elinikäinen oppiminen on itseensä tutustumista koko elämän ajan. Tässä asiassa ei koskaan tule täysin oppineeksi.

Ennen eduskuntaan tuloani työskentelin 10 vuoden ajan työyhteisökouluttajana. Joensuun kaupunginvaltuustossa olen kuudetta kautta ja toimin valtuuston puheenjohtajana.

Olen Eduskunnan Vammaisasiain yhteistyöryhmän puheenjohtaja, Miina Sillanpää Säätiön hallituksen puheenjohtaja sekä Kuurojen Palvelusäätiö sr:n hallintoneuvoston jäsen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu